Berliinin Maraton 2012

Hieman taustaa

Edellisen maratonin juoksin Tukholmassa 28.5.2011, jolloin tein ennätykseni: 3:30:59. Tukholman jälkeen harjoittelu sujui oikein hyvin pitkän aikaa, mutta joulun jälkeen, vuoden 2012 alussa tuli harjoitteluun noin kahden kuukauden tauko. Tauko johtui erinäisistä inhimillisistä syistä, ja johti kunnon romahtamiseen ja noin 10kg painon nousuun.

Tästäkin suosta jaksoin kuitenkin nousta ja ryhdistäydyin maaliskuun alussa. Kunto rupesi myös nopeasti nousemaan. Kevään Helsinki City Run meni vielä aikaan 1:47:04, joka oli kaukana aiemmasta puolimaraton ennätyksestäni. Jatkoin harjoittelua ja kunto jatkoi kasvuaan, ja painoa putosi matkan varrella. Elokuun aikana sain painon jälleen järkeväksi, eli noin 70 kiloon, mikä helpottaa huomattavasti juoksemista. Syyskuun 9. juoksin puolimaratonin Salossa ja tein vihdoin uuden ennätyksen, joka on nyt 1:33:21

Salossa oltiin jo iskussa

Berliini

Berliiniin lensimme avopuolisoni sekä kahden hänen työkaverin kanssa perjantai aamuna. Bussilla ja metrolla menimme hotellille jonka jälkeen lähdimme kisanumeroiden hakuun. Kisanumerot haettiin entiseltä lentokentältä, jolla oli myös isot urheilumessut. Illalla kävin vielä 5km kevyellä lenkillä, jonka loppuiun tein muutaman lyhyen kiihdytyksen.

Lauantai oli sitten lepopäivä, ja yritimme vältellä liiallista kävelyä. Metroilla pääsee Berliinissä kulkemaan erinomaisesti, mikä helpotti asiaa. Lauantaina ohjelmaan kuului myös tunnin laiva-ajelu jokea pitkin maisemia katsellen.

Maraton

Maratonin startti oli jo 9:00 aamulla, joten heräsin jo 5:45. Aamiaista hotellissa olisi saanut jo 6:00 alkaen, mutta päädyin kuitenkin syömään omia eväitä huoneessa, vaikka jääkaappia ei löytynytkään. Pari siivua juustoa, banaani, pähkinöitä, viinirypäleitä ja appelsiini mehua, hyvä setti.

7:00 aikaan lähdimme kävelemään kohti lähtöpaikkaa. Matkaa oli 1,5km, joka oli juuri sopivan pituinen aamukävely. Ihmisiä oli todella paljon, noin 40 000 juoksijaa, mutta mitään pahempaa ruuhkaa ei kuitenkaan päässyt syntymään. Vessoja oli riittävästi, eikä varusteita joutunut jättämään säilytykseen liian aikaisin. Järjestäjät jakoivat muovisäkkejä, jotka lämmittivät ennen lähtöä. Näitä säkkejä ei kuitenkaan riittänyt kaikille, mutta onneksi avopuolisoni oli ottanut myös minulle jätesäkin, joka helpotti aamun viileydessä.

Berliinissä chipitkin on astetta hienompia

Unelma tavoitteena minulla oli 3:15:00 aika. Hyvänä pidin 3:20 alittamista ja minimitavoitteena oli ennätyksen tekeminen, eli 3:30 alittaminen. Päätin lähteä juoksemaan 4:37 min/km, eli noin. 13km/h mikä johtaisi n. 3:15:00 aikaan. Suunnitelmana oli, että 35km jälkeen saa vauhtia nostaa, jos voimia vielä on. Garminin säädin näyttämään kulunutta kokonaisaikaa, edellisen kilometrin aikaa, sekä hetkellistä nopeutta. Kisoissa en sykettä katsele, koska se on kuitenkin mm. jännityksestä johtuen tavallista korkeampi, ja aiheuttaisi vain ahdistusta. Vähän ennen lähtöä tempaisin yhden geelin ja siemaisin huikat vesipullosta jota pidin mukanani, ja jonka hylkäsin ennen lähtöä. Myös jätesäkkiä pidin päällä lähes starttiin saakka.

Oma lähtöryhmäni pääsi matkaan noin. 9:08. Lähtöä odotellessa ehti tulla hieman viileä, mutta ei pahasti. Pari ensimmäistä kilometriä meni lämpenemiseen, mutta pysyin kuitenkin aikataulussa. Sää oli oikeastaan täydellinen, n. 16 astetta lämmintä, auringon paistetta, eikä juuri lainkaan tuulta. Lähtöryhmät määräytyivät aiemman ennätyksen mukaan seuraavalla tavalla:

Jouduin siis lähtöryhmään F, vaikka minun olisi tavallaan pitänyt olla lähtöryhmän E ensimmäisten joukossa. Tämä johti siihen, että jouduin ohittelemaan juoksijoita käytännössä koko matkan ajan. Ohituksia tuli vähintään satoja, ehkä jopa tuhansia. Tällä systeemillä on hyvät ja huonot puolensa. Berliinissä ei kannata juosta ensimmäistä maratonia, jos tavoitteena on jotain muuta kuin maaliin pääsy.

Juoksu kulki oikein mukavasti ja aikataulussa. Vesipisteitä oli riittävästi, tosin ainakin yhden missasin, koska sen lyhyys pääsi yllättämään. Ensimmäinen puolikas taittui aikaan 1:39:04. 22km kilometrin kohdalla otin ensimmäisen geelipussukan juoksun aikana. Pian tämän jälkeen alkoi hieman pistämään, pistos ei kuitenkan kestänyt kovin kauaa, korkeintaan parin kilometrin ajan. 32km kohdalla otin toisen geelin, ja sama homma, pisti hetken aikaa. Saadut energiat ripaukset olivat varmasti kuitenkin pistosten arvoisia.

Sykemittarin raporttia tutkiessani huomaan, että vauhti on alkanut hieman kiristyä jo 30km kohdalla, vaikka en siihen mitenkään erityisesti pyrkinyt. Huomasin hieman nopeammat kilometriajat, mutta en ruvennut vauhtia enää mitenkään rajoittamaan. 36km eteenpäin vauhti on lisääntynyt vielä hieman enemmän, ja kilometri numero 42, taittuui aikaan 4:18:31, eli noin 13,8km/h. Garmin näytti kokonaismatkaksi 42,8km, mikä varmasti on hyvin lähellä totuutta, optimaallisinta mahdollista juoksulinjaa ei ollut läheskään aina mahdollista juosta.

Viimeisellä suoralla juostiin Brandenburgin portin läpi, jonka jälkeen matkaa maaliin oli vielä n. 400m. Melko pitkältä matkalta tuntui tämä 400 metriä tässä vaiheessa. Loppukiri kuitenkin vielä irtosi. Lopulta päädyin maaliin ajassa 3:16:35. Edellinen ennätys parani reilusti, ja olen todella tyytyväinen aikaan. Maratonin jälkimmäinen puolikas taittui aikaan 1:37:31, eli 10 minuuttia nopeammin kuin HCR keväällä -harjoittelu kannattaa. Alexander Stubbinkin voitin, mikä on aina plussaa =)

Keskisyke: 171bpm

Keskinopeus: 4:36 min/km, 13,1km/h

Poltetut kalorit: 2242 kcal

Maalissa tarjottiin vettä, urheilujuomaa, mehua, banaania, omenaa, leipää, keksejä, myslipatukoita sekä alkoholitonta olutta. Chipin joutui itse irroittamaan kengännauhoista, mistä itse suoriuduin ihan hyvin, mutta tämä on saattanut osoittautua monelle haastavaksi :)

Telttasuihku palvelua hyödynsin, jonka jälkeen kävin vielä kaiverruttamassa mitaliin ajan. Tällaisen lisäpalvelun olin tilannut etukäteen, muistaakseni n. 6€ hintaan.

Minun aika on tuo pienemmällä painettu

Kaiken kaikkiaan Berliinin maraton oli erinomaisesti järjestetty, hyvin pieniä puutteita voi väkisin keksiä jos haluaa. Reitti oli aivan mahtava ja maisemat reitin varrella olivat hienot. Tosin melko vähiin se maisemien katselu jäi, kun keskittyi parhaiden juoksulinjojen hakemiseen, ohitteluun, sekä yleiseen kärsimykseen. Toinen avopuolisoni työkavereista ei huomannut edes 60 metristä preussilaista voitonmonumenttia. Hän voittikin minut parilla kymmenllä sekunnilla, ehkä juuri tästä johtuen.

Siegessäule

Myös kannustus reitin varrella oli erinomaista. Reitin varrella oli soittamassa mm. n. 80 bändiä. Kaupungista oli suljettu isoja katuja pitkäksi aikaa, mutta se ei tietenkään ollut paikallisen uutisoinnin pääaihe, niin kuin esimerkiksi Helsingissä.

Tälle maratonille on ehdottomasti tultava uudestaan. Ihan viimeistään 2023, jolloin on vuorossa 50. Berliinin maraton!

Ehti Berliinissä tehdä paljon muutakin, varsinkin kun palasimme Suomeen vasta keskiviikkona. Erityisesti suosittelen parlamenttitaloon, eli reichstag:iin tutustumista. Vierailu vaatii ennakko rekisteröinnin vähintään viikkoa etukäteen, mutta ei maksa mitään ja maisemat on hienoja.

Myös avopuolisoni Susse teki oman ennätyksensä!

Illalla maistui wursti lajitelma hapankaalin kera. Saatoin ottaa myös vähän jälkkäriä =)